*

Vihreä järjestöaktiivi Pohjois-Helsingin Vihreät ry:n perustajajäsen ja taloudenhoitaja, Helsingin Seniorisäätiön hallituksen varajäsen, Vihreitten työelämäryhmän ja oikeuspoliittisen työryhmän jäsen

Lautamiehiä koskenut HS:ssa tänään julkaistu kirjoitukseni alkuperäisenä

Koska Helsingin Sanomien toimitus lyhensi (ja parin kohdin niin kyllä paransikin) kirjoitustani, tulkoon tämä puheenvuoroni julkaistuksi täällä alkuperäisessä muodossansa:

 

MAALLIKKO- JA AMMATTITUOMARIEN TULISI OLLA SAMALLA PUOLELLA

 

Viime aikoina tuomioistuinlaitos on ollut usein esillä tiedotusvälineissä: jotkin tahot ovat suorastaan hyökänneet käräjäoikeuksien lautamiesten asemaa vastaan, ja toisaalta KKO:n presidentti on esittänyt yleisten ja hallintotuomioistuinten yhdistämistä. Taustalla lienee loppujen lopuksi kuitenkin huoli määrärahojen riittävyydestä, johon lautamiesten
määriltään Johannes Koskisen oikeusministeriajalta periytyvillä pienillä palkkioilla (65 €/90 €/115 € päivältä) on oikeastaan melko vähän vaikutusta.

 

Ammattikunnilla - tai, jos niin halutaan sanoa: professioilla - on luonnollinen taipumus korostaa omaa asemaansa ja asiantuntemustansa. Oikeuslaitoksen historiassa vesioikeustuomarit ja -insinöörit karsastivat aikoinaan limnologien saamista vesiasioita ratkaisemaan, eikä ympäristöasiantuntijaneuvosten tulo KHO:een sujunut sekään soraäänittä.

 

Oma lukunsa sitten ovat vielä vakuutusoikeuden intressiedustajajäsenet.


Sopiva määrä ammattiylpeyttä on sinänsä hyvä asia, kunhan se ei estä näkemistä ammattikunnan ulkopuolelle ja tunnustamasta, että hyväksyttävän ratkaisun löytämiseen ei välttämättä pelkkä lainoppi riitä. Keskustelua siitä, millainen kokoonpano on paras käsittelemään minkintyyppisiä rikosasioita, on syytä käydä, mutta jos säästää pitäisi, niin kolmen ammattituomarin kollegio tulee kyllä kaikkein kalleimmaksi; lautamiehenä olen
toisaalta vaikkapa valmis myöntämään, ettei rekisterimerkintärikosta tarvitsisi käsitellä lautamieskokoonpanossa, kun taas toisaalta virkamiehen väkivaltainen vastustaminen nähdäkseni kuuluisi sille. Mitä väitettyyn lautamiesten "asenteellisuuteen" tulee, niin jokainen ihminen - ammattituomarit, asianajajat ja syyttäjät mukaan lukien - kantaa aina jossakin määrin koko näkemys- ja kokemusmaailmaansa mukanaan.


Ronald Dworkin kehitti ajatuksen Herkules-tuomarista, joka pääsee lopulta aina oikeaan ratkaisuun, koska hänellä on käytettävissään kaikki (oikeudellinen) tieto ja rajattomasti aikaa, minkä lisäksi hän on rationaalinen. Yli-inhimillisen Herkuleen asemesta ainakin yleisissä alioikeuksissa on todellisuudessa jutturuuhkien alle nääntyviä lainoppineita jäseniä ja usein vaihtuvia syyttäjiä, jotka saattavat joutua turhautumaan, kun varsinkaan Helsingissä joku vastaajista, todistajista tai asianomistajista ei suvaitse saapua istuntoon, jolloin käsittely siirtyy viikkojen ja kuukausien päähän. Ammattituomarit sekä maallikko- ja asiantuntijajäsenet ovat loppujen lopuksi samalla puolella: pyrkimässä hyväksyttävään ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Lautamies voi esim. näytön vastaanottamisessa olla suureksi avuksi puheenjohtajalle, jolla on riittämiin työtä prosessin johtamisessa. Lautamiesten yhteydet puolueisiin eli siis kansanedustajiinkin voisivat auttaa riittävien määrärahojen saamiseksi
oikeusministeriön hallinnonalalle oikeusturvaa vaarantavien säästötoimien asemesta.



 



 



 



....................



 



Allekirjoitus:    Jari
J. Marjanen, kolmannen kauden lautamies

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat