Yhdistysaktiivisuus – kannattaako se näinä laskelmoinnin aikoina?
Tulin Helsinkiin opiskelemaan syksyllä 1976 ja aloitin samalla järjestö”urani” liittymällä Satakuntalaiseen Osakuntaan, johon pidän vieläkin yhteyttä vuosijuhlien ja Satakuntatalon Kannatusyhdistyksen kautta. Toiminta perinteikkäässä ylioppilasjärjestössä toi uusia kavereita ja muutamia todellisia ystäviäkin sekä valmisti vielä kotoisassa ja turvallisessa ympäristössä tiukempiin yhdistysympyröihin kuten toimintaan ammattiliittoni LAL:n valtuuston varajäsenenä yhden kauden sekä liittoni edustamiseen AKAVA-Uudenmaan aluetoimikunnassa useampia kausia. Edustan AKAVAa jo kolmatta kautta Helsingin työvoimatoimikunnassa.
Tulin mukaan Vihreään liittoon siten, että ensin olin perustamassa Pohjois-Helsingin Vihreitä, jonka taloudenhoitajana olen toiminut koko yhdistyksen olemassaolon ajan. Olen jäsenenä puolueen oikeuspoliittisessa työryhmässä ja työelämätyöryhmässä. Edustan Vihreitä Helsingin Seniorisäätiön hallituksessa.
Harrastuksiani: Jo lapsena pidin junamatkustamisesta enemmän kuin linja-autossa istumisesta (senaikaiset linja-autot olivat paljon huonompia kuin nykyiset, mutta silloin toisaalta käytännössä joka kuntaan pääsi monta kertaa päivässä!), mikä kaiketi sai minut sittemmin liittymään Suomen Rautatiehistorialliseen Seuraan, jossa olen kuitenkin pelkkä rivijäsen. Sen sijaan vanhoja kotimaisia iskelmiä ja muuta perinteistä populaarimusiikkia harrastan aktiivisesti mm. Viihdemusiikin Ystävien Seuran puheenjohtajana sekä kirjoittamalla POMUS-verkkomuseoon henkilöesittelyjä.
Töihin ja opintoihini liittyviä järjestöjä: Ylioppilaskunnan jäsenmaksun (joka on jatko-opiskelijalle vapaaehtoinen) olen ”vanhasta muistista” maksanut – HYYhän ei ole tavallinen ry, vaan osakuntien lailla julkisoikeudellinen, mutta lasken sen silti yhdistyksekseni. Olen suorittanut varsin monia kokonaisuuksia ja kursseja oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja sitä kautta liittynyt Oikeuspoliittiseen yhdistykseen; hallitus- tai johtokuntatehtävän minulle ovat suoneet Suomen Ympäristöoikeustieteen Seura ja Suomen sosiaalioikeudellinen seura. Äidinkieleni on oppikouluajoista asti kiehtonut minua. Vesiyhdistyksessä olen pelkkä rivijäsen ja koetan seurata alan kehitystä.
Kaupunginosayhdistys Oulunkylä-Seurassa olen ainaisjäsenenä ja toimin tilintarkastajana. Ennen muuttoani Oulunkylään asuin Lauttasaaressa, jonka merellisyyttä joskus suviaikaan vieläkin kaipaan.
Viron kieltä ja kulttuuria harrastan Tuglas-seuran ainaisjäsenenä. Minulla on virallisen kääntäjän (kohta uuden lain mukaisen auktorisoidun kääntäjän) pätevyys virosta suomeen, muttei toiminimeä, vaan olen tehnyt osa-aikaisesti suomennoksia verokortilla. Kääntäjien ja tulkkien liiton asiatekstinkääntäjien jaostossa olen ollut mukana joskus aktiivisemmin, joskus passiivisemmin.
Järjestöistä saa yhteistyökumppaneita, tuttavia, kavereita ja joskus varsinaisia ystäviäkin. Perheettömänä nostan hattuani niille isille ja äideille, jotka jaksavat puuhata yhdistyksissä vielä perinteisen kokopäivätyön ja perheen viemän ajan jälkeenkin.
Muutamiin muihinkin yhdistyksiin kuulun, mutta tuossa ne tärkeimmät olivat.
Tuppaa monasti nämä yhdistykset olemaan niitä ns. pöytälaatikkoyhdistyksiä joilla pumpataan vain yhteiskunnan euroja kaljankittaamiselle
Poikkeuksena urheiluyhdistykset.
Suo anteeksi skeptisyyteni … mutta on näitä erilaisia yhdistyksiä tullut koluttua pienen elämäni varrella.
Seppo Lehto Tampere
Ilmoita asiaton viesti
Provosoivaan kommenttiin provosoiva vastaus:
Miksi urheiluyhdistykset olisivat poikkeuksia? En ole koskaan ollut kiinnostunut urheilusta, joten en toisaalta väitä tuntevani urheiluseuroja.
Omista yhdistyksistäni vielä sen verran, etteivät ne ole saaneet yhteiskunnan avustuksia, vaikka muutamat ovat anoneet; jos muutamat yksityiset säätiöt ovat joitakin tukeneet, niin se on täysin säätiöitten asia. Ammattiliitto on asia erikseen, mutta ammattijärjestöjen asema on valtakunnan tason kysymys, ei kunnallisvaalien. Kaljankittaamisesta en viitsi kommentoida.
Sinänsä kaupungin järjestötukipolitiikka on tärkeä kysymys.
Laajennan kirjoitustani vielä, se jäi eilen illalla kesken.
Ilmoita asiaton viesti
Myönnän että se oli osittain provokativiinen 😉
Olen ollut yhdessä urheiluseurassa yli 10 vuotta eikä siellä ole otettu kaljaa edes ykkösenä. – Toisaalta joissakin toisissa urheiluseuroissa on tapana ottaa löysät pois erilaisten juhlien aikaan 😉 muunakin kuin pullakahvina.
Samoin olen mukanana poliitisissa yhdistyksissä joilla mainitsemasi kaltainen tila, ettei ulkopuolisia avustuksia, mutta tuo hallinnollinen vaiva joka vuosi verottajalle.
Kaupunkien järjestötukipolitiikassa on uutisten valossa paljonkin korjattavaa. Tampereellakin on ko. asiasta edetty KHO:tta myöden siitä onko avustuksia jaettu millä perusteilla ja oikeudenmukaisesti.
Seppo Lehto Tampere
Ilmoita asiaton viesti