*

Vihreä järjestöaktiivi Pohjois-Helsingin Vihreät ry:n perustajajäsen ja taloudenhoitaja, Helsingin Seniorisäätiön hallituksen varajäsen, Vihreitten työelämäryhmän ja oikeuspoliittisen työryhmän jäsen

Helsingin sosiaalilautakunnan ensimmäisen muutoksenhakujaoston kevätkausi päättyi

Tänään oli Helsingin sosiaalilautakunnan ensimmäisen aikuispalvelujen muutoksenhakujaoston kuluvan kevätkauden viimeinen kokous; syyskauden ensimmäinen on elokuun puolessa välissä. Oikaisuvaatimusten määrä oli melko tavanomainen, tällä kertaa 35; elokuun kokoukseen varmaan tuleekin taas aika lailla tapauksia, mutta tauko on pidettävä senkin vuoksi, että valmistelevat virkamiehet lähtevät kukin vuorollaan kesälomalle, joten kysymys ei ole vain meidän kuntapoliitikkojen aikatauluista eikä lomailuhaluista.

Jaosto käsittelee virallisesti vain yksilöitten toimeentulotukea koskevia oikaisuvaatimuksia hallintomenettelynä, vaikka onneksi se käsittelee epävirallisesti mm. ilmoitusasioina toimeentulo- ja sosiaalipolitiikkaa ynnä kaupunkimme (suomenkielisen) sosiaalitoimen tilaa yleisemminkin sekä vierailee alaan liittyvissä kohteissa. Yksilöpäätökset ovat salassa pidettäviä, joten tällaisen verkkokirjoituksen on jäätävä vain yleiselle ja periaatetasolle. (Lisättäköön vielä, että ruotsinkieliset oikaisuvaatimukset käsitellään eri jaostossa.)

Tärkein toimeentulotukea koskeva laki on tietysti toimeentulotuesta annettu laki (TTL, "toimeentulotukilaki") ja muita huomioon otettavia säädöksiä ovat sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettu laki (ns. sosiaalihuollon asiakaslaki), ulkomaalaislaki ja maahanmuuttajien kotouttamisesta annettu laki (ns. kotouttamislaki) sekä yleislakina noudatettava hallintolaki (HL). Nämä kaikki lait (menettelyä koskevaa HL:ia lukuun ottamatta) ovat keskenään enemmän tai vähemmän ristiriitaisia, eikä sosiaaliviraston työntekijän tai viranhaltijan asema ole helppo ristiriitaisten odotusten paineessa.

Tämänpäiväisessä kokouksessa tuli jälleen kerran esille, että sellaisella hakijalla, joka osaa esittää vaatimuksensa ja perustelunsa selkeästä ja johdonmukaisesti, on usein paremmat mahdollisuudet saada asiansa käsitellyksi perusteellisesti ja jopa saada myönteinen päätös. Toki pyrimme käymään tasapuolisesti läpi sekä käsin ruutupaperille tai viranhaltijapäätöksen loppuun kirjoitetut että tietokoneella laaditut ja kirjoittimella tulostetut hakemukset, mutta viranhaltija tai poliitikkokin on vain ihminen. Sen sijaan ne harvat tapaukset, joissa vaatimuksen laatijana on asianajaja tai muu "oikea" lakimies, eivät ole saaneet myönteistä ratkaisua yhtään sen paremmin - mihin liittyy sekin, että sosiaalioikeuteen todella perehtyneitä juristeja ei koko maassa ole kovinkaan paljon, ja suurin osa heistä alan laitosten, virastojen ja järjestöjen palveluksessa. Erään nuorehkon naisen työttömyyskassamaksuun liittynyt "hyvä" kirjelmä oli omiaan vaikuttamaan hakijoille myönteisesti parissa muussakin samanlaisessa tapauksessa - jo yhdenvertaisuuden ja luottamuksensuojankin vuoksi.

Nuorten asema herätti paljon keskustelua. Perusosan alentamista koetataan käyttää ns. kannustimena - muistammehan kannuksen olevan alun perin hevosen kylkeen iskettävä kipua aiheuttava laite. Paremminkin työttömyysturvan puolelle kuuluu usein koulutusvoimavarain tuhlaamiselta vaikuttava yhteishakupakko, jossa nuoren on haettava vähintään kolmeen oppilaitokseen (tms.), ja usein se kolmas on sellainen, ettei se kiinnosta nuorta yhtään, mutta jos hän sattuu sille suunnalle tai siihen oppilaitokseen pääsemään, niin väkisin on yritettävä. Toisaalta syrjäytymisvaarassa oleva nuori voi joskus tarvita ulkopuolista "ravistelua" löytääkseen elämälleen uuden suunnan.

Vielä muuan nykyaikana - varsinkin hallinnon palveluperiaatetta ajatellen - korjattava seikka on, että sosiaaliviraston sisäiset viranhaltijaohjeet, joista uusin lienee Toimeentulotukiasiakkaiden koti-irtaimistojen välivarastointi -niminen tämän kuun alusta voimaan tullut ohje, ovat toki julkisia asiakirjoja, mutta niitä ei ole julkistettu sosiaaliviraston Internet-sivuilla. Tästä olemme Vihreitten sosiaalialan luottamushenkilöitten kesken käyneet keskusteluja, ja tilanne lienee paranemassa loppusuvena tai alkusyksystä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Matti Manninen

Teillä on sitten Helsingissä asiat ihan hyvin.

Itse olen valitettavasti huomannut eräässä pienessä kaupungissa, että lautakunnassa ei juuri päätöksiä muuteta (edes selvissä asioissa).

Ainoa mahdollisuus on valittaa hallinto-oikeuteen, jossa sitten asia vasta saadaan ensimmäisen kerran kunnolla käsiteltyä. Siellä menee helposti reilut puoli vuotta.

Pahimmillaan kaupunki ei halua tätä päätöstä noudattaa, vaan lähtee hakemaan valituslupaa ja häviää silti juttunsa.

Rahaa palaa käsittelyihin ja byrokratiaan.

Käyttäjän jjmarjanen kuva
Jari J. Marjanen

Kiitos kommentista!

Maan eri kunnilla on tosiaan suuriakin eroja linjauksissaan ja siinä, kuinka päteviä viranhaltijoita jaostolla (tai lautakunnalla, jos koko lautakunta tt-asioita käsittelee) on käytettävissään esittelijöinä ja valmistelijointa. Meillä Helsingissä on päteviä lakimiehiä ym. Toisaalta maan pääkaupungissa on sitten erityisryhmiäkin paljon.

Ainakin ensimmäisen muutoksenhakujaoston päätökset ovat kestäneet erittäin hyvin Helsingin HaO:ssa, harvoin se niitä muuttaa. KHO:een taas saa vain harvoin muutoksenhakuluvan.

Matti Manninen

Itse hieman karsastan sitä että toimeentulotukiasioita tai muita lautakunnassa käsiteltäviä sosiaaliasioita on harkitsemassa poliitikkoja. Eikö asiat voitaisi suoraan viedä hallinto-oikeuden käsiteltäväksi?

Kyseessähän on puhtaasti asian tarkastelu juridiselta pohjalta. Kaupungit eivät rahapulassaan ole käyttänyt harkintaa enään pitkään aikaan, joten valitusprosesseja saataisiin lyhyemmiksi?

Suurin osahan asiakkaista ei jaksa/kykene/osaa valittaa päätöksestä ja pahaa pelkään että moni kaupunki käyttää tätä faktaa myös omaksi edukseen.

Antonina Salminen

Olen sama mieltä Jari J. Marjasen kanssa, hienoa että hän paneutui tähän ongelmaan.
Itsekin olin törmännyt epälogistisiin ja ristiriitaisiin päätöksiin ja valituksien odotusaikoihin ja hallinto-oikeuden käsittelyaikoihin, jossain tapauksissa jouduin odottamaan kokonaisen vuoden yhtä päätöstä.
Kiitos, Jari että nostit nämä tärkeät asiat esille, kun kyseessä ovat ihmisten toimeentulot, jotka toki eri syistä joutuivat väliaikaisesti tai vähän pidemmäksi ajaksi ja eri elämänvaiheissa sellaisiin tilanteisiin jotka pakottavat hakeutumaan toimeentulonturvaan. Onhan se itsestään nöyryyttävää, kuin joutuu siihen tilanteeseen, vaikkei ikinä uskoisi, että tällainen elämäntilanne tulisi kohdalle. Elämä on monimutkainen ja arvomaaton, niin kuin hallinto-oikeuden periaatteet.
Kiitos vielä kerran tästä artikkelista!
Mukavaa kesän jatkoa!

Käyttäjän jjmarjanen kuva
Jari J. Marjanen

Matti Manniselle: Poliitikoilla nimen omaan on yleensä enemmän uskallusta ja joskus laajempi näkemyskin kuin viranhaltijoilla. Oikaisuvaatimusten käsittely lautakunnassa tai jaostossa on hallintomenettelyä, joka on vapaampaa ja vähemmän sidottua kuin hallinto-oikeuden lainkäyttö. Kunnalla on paljon harkintavaltaa (kuten nimikin kertoo) harkinnanvaraisessa toimeentulotuessa. - Muista kaupungeista kuin Helsingistä en ota kantaa.

Matti Manninen

Näin se on kuten sanoit, kaupunkien käytännöissä on varmasti paljon eroja.

Hienoa jos harkintaa käytetään, meidän kaupungissa sitä ei omien kokemusten perusteella käytetä asiakkaan eduksi. Omien kokemusten lisäksi olen nähnyt kaupungin sosiaaliasiamiehen yhteenvedon viime vuoden valitusmääristä ja niiden oikaisumääristä.

Pitkällä aikavälillä toivon kehitystä jossa byrokratiaa vähennettäisiin ja täydellisessä maailmassa kaikki asiakkaat saisivat tasapuolisen ja oikeudenmukaisen kohtelun.

Mukavaa kesää.

Toimituksen poiminnat